Ratsastaminen Villissä Lännessä

Eräs ensimmäisistä mielleyhtymistä, mikä historialliseen Amerikkaan ja Villiin Länteen yhdistetään, on ratsastavat cowboyt, eli liikkuvat karjapaimenet, jotka paimensivat valtavia karjalaumoja ratsujensa selästä 1700-, 1800- ja vielä 1900-luvullakin.

Hevonen oli silloin kaikkea sitä, mitä auto on nykyään, ja hevoset mullistivat myös Amerikan intiaanien elämän, sillä se tuotiin Amerikkaan eurooppalaisten siirtolaisten mukana. Eläin sopeutui uuteen kotimaahansa kuitenkin loistavasti, voisi sanoa että yli kaikkien odotusten. Yhä tänä päivänäkin hevonen ja esim. rodeo ovat tärkeä osa erityisesti USA:n etelävaltioiden, kuten Texasin kulttuuria. Viimeistään 1800-luvun puolivälissä hevonen yleensä varustettiin metallisilla kaarikengillä, eli hevosen kengillä, ja satulalla. Cowboyt puolestaan käyttivät usein ratsastukseen erityisiä housuja ja saappaita.

Monet Villiin Länteen yhdistetyt asiat ovat tietysti, jos eivät nyt täysin keksittyjä, niin ainakin näitä mielikuvia on vahvasti väritetty jälkikäteen, mutta monet asiat kyllä vastasivat myös varsin hyvin nykyaikaisia mielikuvia. Eräs tällainen on mm. se, miten hevoset ”parkkeerattiin” saluunan eteen, kun cowboyt menivät juomaan muutaman viskilasillisen ja pelasivat samalla pokeria ja nauttivat saluunan viihdetarjonnasta. Tästä tiedetään melko paljon, ja tiedetään jopa suosituimmat korttipelit, joita Villin Lännen aikakautena oli tapana pelata, samalla kun hevoset lepäsivät saluunan ulkopuolella: Yksi tällainen peli oli Texas Hold’em – sama pokeripeli, joka on suosittu tänäkin päivänä. Tämä kiehtova pokeripelin laji on nimittäin nykyäänkin yksi suosituimmista kasinopeleistä, niin perinteisissä kasinoissa kuin internetissä toimivissa online-kasinoissakin.

Sillä aikaa kun karjapaimenet ja muut ratsastajat sammuttivat janoaan saluunan baarissa, pelasivat korttia – yleensä pientä tai hieman isompaakin rahapanosta vastaan – ja kuuntelivat pianistia tai nauttivat saluunan ilmapiiristä, niin myös hevosille koitti onnen päivät. Ne nimittäin saivat tietysti levätä, mutta lisäksi kaukalo täytettiin yleensä kauralla tai muulla rehulla ja ruokajuomaksi hevoset saivat tietysti vettä. Samalla voitiin tehdä tälle vanhan ajan kulkuvälineelle myös kengittämisiä ja muita pieniä huoltotoimenpiteitä – aivan kuten nykyaikaisillakin huoltoasemilla. Ratsastaminen vastasi siis pitkälti samaa mitä autoilu tänä päivänä, paitsi erosi tietysti siinä, että hevonen saattoi olla myös ratsastajan paras ystävä.

Bookmark the permalink.

Comments are closed.